Tyyni alistuminen kohtaloon

Maailmassa tapahtuvan koettelemisen takana piilee hyvin tärkeä salaisuus. Tämän salaisuuden ymmärtävät uskovaiset kohtaavat kaiken, mitä heille tapahtuu, suurella kärsivällisyydellä, ilolla ja innostuksella. ”Kohtalon” merkitys on tämän salaisuuden ydin. Muslimit tietävät Allahin luoneen kaiken kohtaloon kuuluvan, ja että kaikki heitä kohtaava tapahtuu Hänen tahdostaan. Allah on se, joka luo ihmisten elämät pienintä yksityiskohtaa myöten. Karjan suurassa kerrotaan, miten kaikki, pieni ja suuri, maan päällä tapahtuu Allahin toiveiden mukaisesti:

"Hänen hallussaan ovat salatun avaimet, ja vain Hän tuntee salatun. Hän tietää, mitä maalla ja meressä on. Yksikään lehti ei putoa Hänen tietämättään, ja jokainen jyvä maan peitossa, niin tuore kuin kuivakin, on merkitty selkeään Kirjaan." (6:59)

Ihmiset ovat ajallisia olentoja, jotka näkevät tapahtumien kulun vain nykyhetkestä käsin. Koska he eivät tiedä tulevaisuutta, he eivät aina pysty näkemään tapahtumien viisasta, kaunista ja hyvää suunnitelmallisuutta. Allah, joka ajan Luojana on täysin sen kahleiden yläpuolella, näkee ja tietää kaikkien olentojen elämät ”ajan ulkopuolelta”. Tässä kohtaa on kyse kohtalon luonteen ymmärtämisestä; se tarkoittaa Allahin välitöntä tietämystä kaikista menneen ja tulevaisuuden tapahtumista – tapahtumista, joiden lopputulos on meille hämärän peitossa. Mutta Allah tietää kaiken sen, mitä me emme voi tietää. (Katso Harun Yahyan kirja: Timelessness and the Reality of Fate)

Ihmisten kohtaamien koettelemusten alku ja loppu ovat ennaltamäärätyt. Mennyt, tuleva ja nykyinen ovat kaikki samaa Allahin katsannossa; ne kaikki ovat jo Hänen tiedossaan ja siten jo tapahtuneet. Me saamme kaiken selville vain elämällä ja kokemalla sen, mitä aika tuo tullessaan.

Tieto kohtalosta on suuri viisaus, jota ei suoda uskottomille. Tämän nimenomaisen tiedon ansiosta muslimit kykenevät suurenmoiseen lujuuteen maallisissa vastoinkäymisissä ja koettelemuksissa. Kuten jakeessa:

”Jokainen onnettomuus tapahtuu Allahin käskystä. Allah johdattaa sen sydäntä, joka uskoo Häneen. Allah on Kaikkitietävä” (64:11),
uskovia lohduttaa ja helpottaa tieto, että kaikki heille tapahtuva oli tarkoitettu juuri siten.

Suurena siunauksena uskoville Allah on luonut heidän koettelemuksensa helpoiksi. Tämä koskee kuitenkin vain tosi uskovia, jotka alistuvat ja tyytyvät kohtaloonsa. Todella uskova ja vilpittömästi Allahin tahtoon alistuva muslimi seuraa maailman taphtumia ympärillään mielenkiinnolla ja kiitollisuudella. Kuin elokuvaa nojatuolistaan katseleva, hän seuraa kohtalon määräämiä tapahtumia luottamuksella ja ilolla. Kaikki kohtalon käänteet, milloin nopeatempoiset, milloin pelottavat, milloin rauhallisemmat – sisältävät uskon mielihyvän ja kiinnostavuuden. Järkyttävät tapahtumat on suunniteltu varta vasten hänelle pienintä yksityiskohtaa myöten. Viime kädessä kaikki tapahtuu Allahin ohjauksessa ja täydellisessä asiantuntemuksessa.

Kohtalon salaisuuden ymmärtävä muslimi kohtaa kaikki vaikeudet, nälän ja köyhyyden myönteisinä ja hyväätekevinä asioina, pystyen jopa nauttimaan niistä, koska tietää, että hänen näissä koettelemuksissa osoittamansa korkea moraali on hyvin arvokas Allahin silmissä. Tämä on vain uskoville varattu nautinto. Muslimit eivät kärsi huolesta, stressistä, tuskasta tai paniikista koettelemusten edessä, sillä he tietävät Allahin kääntävän kaikki epäedullisilta vaikuttavat tapahtumat lopulta heidän hyväkseen. Allah sanoo uskoville:

”Allah ei anna uskottomien voittaa uskovia” (4:141).

On tärkeää ymmärtää, että uskovaiset voivat tässä maailmassa joutua kaikenlaisiin vaikeuksiin; he voivat menettää omaisuutensa, sairastua, loukkaantua tai jopa joutua tapetuiksi. Mikään näistä ei kuitenkaan ole ”pahaksi” muslimeille. Allah koettelee näin palvelijoitaan ja korvaa heidän päättäväisyytensä moninkertaisesti tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Ja tässä maailmassa tapahtuvan koettelemisen tuloksena muslimit saavat lopulta ikuisen elämän Paratiisissa.

Tästä tietoisina muslimit kohtaavat vaikeudet suurella ilolla. Tämä mielihyvä on niin poikkeuksellinen mielentila, että se neutralisoi uskottomien asettamat ansat ja tekee heidän juonensa tyhjiksi. Uskottomien havaitessa tämän ilon ja innostuksen olosuhteissa, joissa he todella luulevat pystyneensä vaikeuttamaan uskottomien elämää, he käsittävät, että uskottomien todellinen voittaminen on mahdotonta. Muslimien sanat vaikeuksien keskellä todistavat uskottomille heidän lujuudestaan ja nöyryydestään:

”Ei meidän sovi olla luottamatta Allahiin, onhan Hän johdattanut meitä tiellään. Me kestämme kärsivällisinä, jos te kohtelette meitä kaltoin. Allahiin luottakoot ihmiset.” Uskottomat sanoivat lähettiläillemme: ”Me ajamme teidät pois maastamme, ellette käänny takaisin uskoomme.” Silloin Allah antoi ilmestyksenä profeetoille: ”Me tuhoamme pahantekijät ja asetamme teidät asumaan maahan teidän jälkeensä. Tämä kuuluu niille, jotka pelkäävät mahtavuuttani ja uhkaustani.” (14:12-14)

”Sano: Meitä kohtaa vain se, mitä Allah on meille säätänyt. Hän on Herramme. Uskovaiset luottakoot Allahiin.” (9:51)

Epäilemättä kaikki tämä kumpuaa uskovien tyynestä alistumisesta Allahin luomaan kohtaloon. Kukaan, joka panee luottamuksensa ja uskonsa Allahiin, ei tule enää kärsimään pelosta ja huolesta:

”Niillä, jotka sanovat: ”Allah on Herramme” ja pysyvät kaidalla tiellä, ei ole pelättävää, eikä heidän tarvitse tulla surullisiksi.” (46:13)

”Totta tosiaan, niitä, jotka alistuvat Allahille ja tekevät hyviä tekoja, odottaa palkka heidän Herransa luona. Heidän ei tarvitse pelätä, eivätkä he joudu suremaan.” (2:112)

Allahin ystävät eivät tunne pelkoa eivätkä surua:

”Ei Allahin suojattien tarvitse pelätä eivätkä ne tule onnettomiksi, jotka uskovat ja pelkäävät Allahia! He saavat ilosanoman tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Allahin sanoja ei voi muuttaa. Tämä on suurin voitto.” (10:62-64)

Toisissa jakeissa Allah ilmoittaa, että Häneen uskovat ja Hänelle alistuvat uskovat ovat tarttuneet oksaan, joka ei katkea:

”Joka alistuu Allahille ja tekee hyvää, on tarttunut tukevaan kädensijaan. Allahin luo kaikki palaa.” (31:22)

”Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään. Joka kieltää epäjumalat ja uskoo Allahiin, on tarttunut tukevaan kädensijaan, joka ei repeä. Allah on Kuuleva, Tietävä.” (2:256)